Tartuntaketjujen selvitys on yhteispeliä

Kategoriat
Artikkelit Päivitetty 07.12.2020 klo 16:18

Kymsoten tartuntatautiyksikössä tehdään tärkeää työtä koronaviruksen tartuntaketjujen jäljittämiseksi. Jäljittämisen tarkoitus on pysäyttää tartuntaketjuja ja näin ehkäistä viruksen leviämistä. Tartuntaketjujen jäljittäminen vaatii ammattitaidon lisäksi ihmisläheistä otetta ja tilanteenlukutaitoa.

Kymsoten tartuntaketjujen jäljityksen parissa työskentelee yhteensä 16 henkilöä, osa heistä tarvittaessa. Seitsemän henkilöä on tehnyt jäljitystä kesästä alkaen täyspäiväisesti. Seitsemän muuta henkilöä on perehdytetty tartunnan jäljitystyöhön varahenkilöstöstä ja osa heistä on kiinnitetty tartunnan jäljitykseen. Lisäksi kaksi henkilöä eri yksiköistä on tällä hetkellä irrotettu jäljitykseen muista tehtävistä. Vaikka kaikki osaaminen ei tällä hetkellä ole kiinni päivittäisessä työskentelyssä, on kiireeseen kuitenkin varauduttu. “Saamme tarvittaessa lisäapua varahenkilöstön perehdytetyistä, joita ei ole vielä kiinnitetty jäljitystyöhön”, Kymsoten tartuntatautien ja infektioiden torjuntayksikön palveluesimies Oili Ström kertoo. 

Jäljitystyötä tehdään pääasiassa päivisin viikon jokaisena päivänä, mutta tarpeen tullen työajoissa joustetaan – tärkein asia on aina saada ilmoitukset altistumisista asianomaisille mahdollisimman pian. Jäljitystyön lisäksi annetaan konsultaatiotukea tartuntatautien torjunnassa ja hoidetaan rinnalla normaalityöhön liittyviä tehtäviä.

Jäljityksen prosessi etenee vaihe vaiheelta

Tartuntatautiyksikölle tieto positiivisesta koronavirustuloksesta tulee tavallisimmin suoraan järjestelmään, kun testitulos on valmistunut. Ensin selvitetään, liittyykö potilas jo selvitettyyn tartuntaketjuun. Seuraavaksi otetaan yhteys potilaaseen. Yhteydenoton aikana kartoitetaan ne henkilöt, joiden kanssa potilas on ollut tekemisissä oireiden alkamisesta sekä kaksi vuorokautta ennen oireita: häneltä kysytään päivä kerrallaan mitä hän on tehnyt, missä ollut ja kenen kanssa ollut tekemisissä. “Useimmiten ihmiset ottavat tässä kohtaa kalenterin tai muun apuvälineen avuksi. Joskus asioita jää kertomatta, mutta usein se johtuu unohduksesta – ei niinkään siitä, että niitä jättäisi kertomatta tahallaan. Tällöin meihin voi aina olla uudelleen suoraan yhteydessä”, hygieniakoordinaattori Katja Laine ja hygieniahoitaja Johanna Peltola Kymsotelta kertovat. Haastattelussa asioita ja tilanteita käydään tarvittaessa läpi todella tarkasti: esimerkiksi millainen muiden ihmisten kohtaamistilanne oli, kauanko se kesti ja oliko siihen osallistuneilla ihmisillä maskit.

Varsinainen jäljitystyö alkaa potilaan haastattelusta saatujen tietojen perusteella. Niiden perusteella aletaan kontaktoimaan mahdollisimman nopeasti henkilöitä tai yhteisöjä, joiden kanssa potilas on ollut tekemisissä. Yksityisten, potilaalle tuttujen henkilöiden numerot saadaan usein potilaalta itseltään. Jos esimerkiksi ketjuun liittyy suuri yhteisö, kuten koulu, ollaan yhteydessä esimerkiksi rehtoriin, jonka kautta saadaan tarpeelliset yhteystiedot. Yhteyshenkilön kautta altistumisesta voidaan tiedottaa myös yhteisön sisällä etukäteen. Altistumisilmoituksen yhteydessä potilaan nimeä ei kerrota. Mikäli ketjun jäljittämiseen liittyy vieraskielisiä ihmisiä, käytetään tällöin apuna tulkkauspalveluita ja maahanmuuttopalvelujen terveydenhoitajaa.

Kun sairastuneen haastattelu on tehty, otetaan yhteys infektioylilääkäriin. Hänelle annetaan raportti haastattelusta ja mahdollisista altistuneista. Infektioylilääkäri antaa ohjeet eristys- ja karanteeniajoista sekä siitä, miten altistuneiden kohdalla  toimitaan. Tämän jälkeen tartuntatautiyksiköstä otetaan yhteyttä altistuneisiin.  Tartuntataudeista vastaava lääkäri ottaa yhteyttä sairastuneeseen potilaaseen ja tekee eristyspäätöksen. Altistuneille tartuntatautilääkäri tekee karanteenipäätökset. Karanteeni tai eristys lasketaan siitä päivästä alkaen, kun altistuminen on tapahtunut. Karanteenin kesto on altistumispäivästä alkaen 10 päivää. Tartunnan saaneen kanssa samassa taloudessa asuvilla altistuneilla karanteeni on 14 päivää. Eristyksen pituus vaihtelee.

Tukea annetaan monella tasolla

Tartuntaketjujen jäljitystyössä työskentelee sairaanhoitajia. Ammatillisen osaamisen lisäksi vuorovaikutustaidot ovat merkittävä osa jäljittäjien työn vaatimuksia. “Tätä työtä tehdään omana itsenä. Lisäksi on oltava järjestelmällinen, sillä tähän tehtävään kuuluu esimerkiksi koordinointia ja erilaisten aikajänteiden laskemista”, Laine ja Peltola kuvailevat.

Infektiovastaanottojen hoitajat tekevät sairastuneelle potilaalle eristyksen aikana vointisoittoja, joilla selvitetään taudin tilaa sekä mahdollista tuen tarvetta esimerkiksi kauppa-asiointiin. Joskus potilas voi tarvita myös henkistä tukea. “Tartunnan saaminen ja muiden altistuttaminen voi olla raskas asia. Ihmisillä voi tulla pelko leimatuksi tulemisesta”, Laine kertoo.

Koronavirustartunnasta ilmoittaminen voi tulla potilaalle yllätyksenä etenkin silloin, kun oireet ovat olleet lieviä. Ihmisissä voi ilmetä tällöin syyllisyydentunteita. “Moni sanoo, että jos olisi tiennyt tartunnasta, ei olisi mennyt julkisiin paikkoihin tai tavannut tuttavia. Koronaviruksesta ajatellaan herkästi, ettei sen tarttuminen tai sille altistuminen osu omalle kohdalle,” Laine ja Peltola kertovat.

Soittaessa potilaalle tai altistuneelle on oltava tarkkana ja mukautua tilanteeseen. Laine ja Peltola kertovat, että jokainen yhteydenotto on uniikki. “Olemme koko ajan tuntosarvet pystyssä. Ikinä ei tiedä, millaisessa tilanteessa ihminen soiton aikana on tai miten hän reagoi tällaiseen. Oman haasteensa tuo vielä kasvokkaisen kontaktin puuttuminen. Emme voi hyödyntää täysin valmista haastattelurunkoa, vaan puhelu on aika yksilöllinen juttu molemmille osapuolille.” 

Tartunta voi herättää potilaan lisäksi myös altistuneissa tai potilaan lähipiirissä vahvoja tunteita, jopa pelkoa. Tunteita puretaan joskus puheluiden aikana. “Tartunnoissa olisi päästävä leimautumisesta eroon. Tartunta aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta siitä, että koska voi taas tavata ihmisiä. Esimerkiksi eristyksen purku lasketaan kuitenkin erittäin huolellisesti siten, että tartuttamisvaaraa ei enää ole”, Peltola kertoo. Tartuttavuusaika on lievemmissä oireissa seitsemän vuorokautta oireiden alkamisesta. Rajummissa tapauksissa aika on maksimissaan 14 vuorokautta. Kaikki tämä huomioidaan silloin, kun lasketaan eristyksen pituutta. 

Yhteistyö on tärkeää

Luottamus ja avoimuus ovat avainasemassa onnistuneessa tartuntaketjun jäljityksessä. Laine ja Peltola kertovatkin, että ilahduttavan moni kokee selvitystyön tärkeäksi ja tekee erinomaista yhteistyötä jäljittäjien kanssa. “Ihmiset ovat myös itse aktiivisia ja ilmoittavat asianomaisille ennakkoon ennen meidän soittoamme”, Peltola kertoo. Tartuntaketjujen jäljittämisessä auttaa, jos jo testiin mennessä miettii valmiiksi mitä on kahden edellisen vuorokauden aikana tehnyt, kunnes oireet alkoivat. Tätä tietoa tarvitsee, mikäli saa testistä positiivisen tuloksen. “Kannattaa myös pitää mielessä, että soitamme ehkä entuudestaan tuntemattomasta numerosta”, Laine muistuttaa. “On myös erittäin tärkeä huolehtia siitä, että numero on ajan tasalla”, Peltola jatkaa.

Tartuntaketjujen jäljittämisellä voidaan leviämisen ehkäisyn lisäksi mahdollistaa se, että jotkut yleiset arjen toiminnot voivat jatkua turvallisesti ja suhteellisen normaalisti. Kun tartuntaketjut voidaan jäljittää, ei kaikkia altistumiseen liittyviä paikkoja tai palveluja tarvitse sulkea heti kokonaan, sillä tartuntaketjun kulusta saadaan tarkka tieto.

Kaikkien panos on nyt merkittävää

Tartuntaketjujen jäljittämiseen osallistuva tiimi saa Laineelta ja Peltolalta kehuja. “Meillä on timanttinen tiimi. Olemme selvittäneet monia isoja tartuntaketjuja ja yhdistäneet niitä kokonaisuuksiksi. Näissä hommissa myös luontainen uteliaisuus on etu – vastaan voi tulla mielenkiintoisia tapauksia, joissa joutuu tekemään enemmänkin selvitystyötä.

Laineella ja Peltolalla on eturivin paikka seurata Kymenlaakson tartuntatilannetta. He kannustavat ihmisiä edelleen noudattamaan ohjeistuksia ja pitämään huolta itsestään. “Karanteenissa ollessa olisi erittäin tärkeää välttää sosiaalisia kontakteja. Ulkoilla saa, kunhan ulkoilee muualla kuin esimerkiksi keskustassa tai ruuhkaisissa liikuntapaikoissa. Vaikkei olisikaan karanteenissa, niin kaikkia kontakteja ja kokoontumisia on syytä harkita tarkkaan. Lisäksi ohjeet turvaväleistä ja maskin pitämisestä ovat edelleen tarpeellisia, ja niillä voidaan pienentää altistumisen ja altistuttamisen riskiä. Maskia kannattaa pitää pienissäkin kokoontumisissa. Lievissäkin oireissa kannattaa hakeutua testiin. Meillä kaikilla on mahdollisuus toimia tartuntojen ehkäisemiseksi – nyt on tärkeä aika tehdä mitä itse pystyy, sillä tilanne on meidän jokaisen käsissä.”